Uskonnonvapaus merkitsee myös lapselle oikeutta uskoa
Suomen perustuslaissa taataan oikeus vakaumuksen ilmaisuun. Oikeudet kuuluvat myös varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle. Oikeutta tukevat useat kansainväliset sopimukset ja julistukset.
Tein eduskunnassa hallitukselle kirjallisen kysymyksen opetushallituksen uudesta varhaiskasvatussuunnitelmasta. Mielestäni se rajoittaa lapsen uskonnonvapautta ja jättää huomiotta positiivisen uskonnonvapauden periaatteen. Suunnitelmassa edellytetään, että varhaiskasvatus on uskonnollisesti ja poliittisesti sitouttamatonta. Siinä painotetaan kulttuurikasvatusta ja omien juurien tuntemista. Lähtökohtana on vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö ja vanhempien vakaumuksen kunnioittaminen. Vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä ja vanhempien vakaumuksen kunnioittamista korostetaan.
Näin ei kuitenkaan käytännössä tapahdu, vaan monessa koulussa rajoitetaan kristillisen perinteen ilmaisua, esimerkiksi joulu- ja kevätjuhlissa. Hyvän yhteistyön on rakennuttava lasten ja vanhempien toiveita kunnioittaen ja noudattaen. Oman vakaumuksen ilmaisulla on tärkeä osa lapsen identiteetin muotoutumisessa.
Monessa perheessä lapset kokevat luonnolliseksi esimerkiksi ruokarukouksen. Jos perustuslakiin kirjattua uskonnonvapautta tulkitaan vain negatiivisesti, on uhkana, että kristillisen kasvatuksen saaneita lapsia ja heidän vapauttaan ilmaista usko syrjitään. Nykysuunta vaarantaa lapsen terveen kehityksen ja kotona saaman kristillisen kasvatuksen.